Iaido (jap. 居合道, iaidō) on perinteinen japanilaiseen miekankäyttötaitoon perustuva budolaji, joka keskittyy miekan vetämisen ja sen käytön harjoitteluun yllättävien tilanteiden varalle. Yleisesti ottaen iaidōssa harjoitellaan enimmäkseen muotoja (kata), sekä yksin että parin kanssa.
Iaidon harjoittelu perustuu, kuten yleisesti perinteisten tyylien harjoittelukin, ennaltamäärättyihin muotoihin (kata). Muodot toimivat opetustyökaluina, joiden tarkoitus on juurruttaa tyylin teknistä (miekan ja vartalon käyttö) ja periaatetasoista (ajoitus, strategia jne.) sisältöä harjoittelijaan. Usein muodot ovat yksin kuvitteellista vastustajaa vastaan tehtäviä, mutta monet koulukunnat sisältävät myös runsaasti parimuotoja. Tekniikoita on sekä istualtaan että seisaaltaan tehtäväksi, ja moniin erilaisiin skenaarioihin.
Toisin kuin monista muista budōlajeista, iaidosta on yhä useita tyylisuuntia, jotka kukin harjoittelevat omalla tavallaan. Kokoava tekijä useimmissa on kuitenkin kata-suorituksen jako neljään osaan: miekan vetoon ja siihen liittyvään hyökkäävään tai puolustavaan tekniikkaan (nukitsuke), jatkolyönteihin ja tekniikoihin (kirioroshi/kiritsuke), symboliseen veren ravistamiseen miekan terästä (chiburi) ja miekan palauttamiseen huotraan (nōtō). Joissain tyyleissä harjoitteluun liittyy myös tameshigiri eli ”koeleikkaus”, jossa nykyään harjoitellaan kasteltujen ja rullattujen bambumattojen leikkaamista yhdellä tai useammalla lyönnillä.
Porissa iaidoa harrastetaan pienellä, mutta menestyksekkäällä ryhmällä. Laji on ollut mukana seurassa lähes alusta alkaen. Peruskurssin jälkeen jäsenet voivat harrastaa iaidoa myös kendon lomassa.